13.11.05

 Meillä oli viikonloppukylässä Mikan sukulaistyttö, Laura. Saimme lauantaina tietää, että sunnuntaina olisi Match Show CM:n parkkihallissa. Laura ei ollut koskaan nähnyt minkäänlaista koiranäyttelyä ja päätimmekin siis muuttaa suunnitelmia ja osallistua tähän mätsäriin.

 Aikamoista odotteluahan se oli, kun ihmiset eivät tulleet ilmoittautumaan ajoissa ja koiriakin oli tullut todella paljon (yllätti ilmeisesti järjestäjät). Jaden suoritus oli mielestämme erittäin hyvä. Hän sai punaisen nauhan, mutta ei päässyt enää jatkoon. Kehässä hän käyttäytyi todella hyvin ja kokemus auttoi myös Jadea rauhottumaan hänen odottaessa omaa vuoroaan. Jade jopa nukahti vähäksi aikaa! Kannattava kokemus kaiken kaikkiaan.

05.11.05

 Lähdimme ajelemaan aamulla kohti Espoota. Jade oli ilmoitettu osallistujaksi Espoon koirakerhon järjestämään kaikkien rotujen pentunäyttelyyn. Tapasimme siellä kaikki muut Jaden sisaruksista omistajineen, paitsi Loimun (jonka emäntä, Pauliina oli mukana Idols-kilpailussa). Jaden sijoitus oli pentuluokassa 5-7 kk PEK 3 arvostelulla:

" 5kk. Kookas, mutta erinom. rotutyyppiä. Hyvänmallinen pää, jossa oikea ilme. Hyvä kaula. Pitkä, mutta turhan pysty olkavarsi. Hyvä rintakehä. Voimakkaat takakulmaukset. Vahva luusto. Pehmeät ranteet. Hyvä väri ja karva. Kinner ahdas takaa, muuten liikkuu erinomaisesti. Priima luonne. "   Tuomarina oli Rune Fagerström.

Jade osallistui Salma-siskon kanssa parikilpailuun, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään, kun koirat olivat jo siinä vaiheessa liian väsyneitä keskittymään kunnolla poseeraamiseen ja kauniiseen ravaamiseen. He olisivat vain halunneet leikkiä. Kiitoksia Pullin Heidille, kun jaksoi kestää meidän "kauhukakaraamme"! Pitää ilmeisesti harjoitella joskus yhdessä tätä lajia. ;)

Kasvattaja valitsi Jaden myös yhdeksi kasvattajaluokan ryhmään osallistujaksi. Ryhmä pärjäsi erittäin hyvin, he saivat Rune Fagerströmiltä ROP:n ja pääsivät siis jatkoon. Siellä sijoitus oli oikein hyvä, 4. (BIS 4), kun osallistuvia ryhmiä oli kuitenkin parisenkymmentä.

Näyttelyreissu oli erittäin rankka näin nuorelle koiralle. Jade nukkuikin kotimatkalla Uttiin saakka ja oli kuin nukkuneen ruokous pari seuraavaa päivää.

 
30.10.05

Yön yli muhineen verijäljen seuraaminen sujui Jadelta maaston vaikeuden huomioon ottaen erittäin hyvin. Kaatuneen puunrungon ylityksen jälkeen Mika joutui ohjaamaan Jaden takaisin jäljelle, mutta muuten Jade hoiti homman itse. Jäljestystä pitää harjoitella ensi keväänä ja kesänä erityisesti vaikeampikulkuisissa maastoissa.

29.10.05

Kävimme Miian ja Pekan kanssa tekemässä seuraavan päivän Mejäilyä varten neljä verijälkeä pennuille. Jade pääsi jälleen kirmaamaan vapaana pellolla ja metsässä sekä intoutui hakemaan halkoa järvestä (damit kun unohtuivat kotiin lähtöhässäkässä). Mikalle tuli kuitenkin kiire lopettaa neidin uintireissu, kun Jade ei nähnyt heitettyä halkoa isojen aaltojen seasta ja lähti uimaan vauhdilla järven selälle päin. Koira ja halko palautuivat kuitenkin lopulta rantaan (koira uimalla, halko Pekan hakemana se rantavedestä). Tämän uintireissun jälkeen Jade oli aivan väsynyt ja nukkuikin loppuajan autossa.

23.10.05

Osallistuimme ensimmäisen kerran Match Show’hun. Jade on ollut vähän vaisun oloinen parina edellisenä päivänä, koska hampaiden vaihtuminen on pakottanut hänen ikeniään. Kuitenkin Match Show'ta ennen tilanne vaikutti jälleen siltä, että neidillä olisi taas liikaa virtaa, jotta voisi keskittyä kunnolla isännän käskyihin. Jade kuitenkin rauhoittui Mikan teettäessä hänellä tokoilujuttuja. Kehässä neiti käyttäytyikin tilanteeseen nähden hyvin ja tuloksena koko koitoksesta Jade sai punaisen nauhan.

16.10.05

Päätimme tällä kertaa mennä taippariharjoituspaikalle jo hyvissä ajoin ja antaa Jaden juosta pellolla jonkin aikaa vapaana ennen varsinaisten harjoitusten alkua. Mika innostui lisäksi harjoittelemaan Jaden kanssa damin hakemista ja heitteli neidille muutaman kerran frisbeetä. Hyvin palautuivat isännälle molemmat välineet. Taippariharjoituksissa olikin tällä kertaa aivan eri meininki, kun em. energian purkamisen lisäksi, emäntä oli tokoillut Jaden kanssa koko edellisen viikon ja käynyt läpi neidin kanssa aivan perusasioita. Damien etsiminen ja palautus sujuivat jo aika hyvin harjoitustilanteessakin. Jade kuitenkin vierasti toisten koirien jäljiltä olevia dameja ja isot damit tuntuvat olevan vielä vähän liian painavia Jadelle. Varmasti hampaiden vaihtuminenkin vaikuttaa damien kantamiseen.

Vesinouto sujui oikein hyvin, saaliin omimista ilmeni kuitenkin jälleen palautuksessa ja damiin liimattuja sulkia oli niin mukava repiä irti. Jäljestäminen oli neidin mielestä aivan liian jännää puuhaa, eikä olisi millään malttanut haistella kunnolla maasta jälkeä. Jade piti ohjata uudelleen alkupaikalle ja vasta sitten hän malttoi haistella kunnolla ja seurata maajälkeä.

Jade oli erittäin väsynyt taippariharjoitusten jälkeen ja nukkuikin muutaman tunnin ennen näyttelyharjoituksia. No, siellähän oli aivan eri meininki kuin päivällä. Näyttelyharjoituksista ei meinannut tulla yhtään mitään, koska Jade ei jaksanut kuunnella eikä totella. Liika on liikaa näin pienelle pennulle.

9.10.05

Hakuruutujen harjoittelu ei sujunut ollenkaan, sillä Jadelta ”tippuivat taas korvat” toimintatilanteessa. Päädyimme jälkeenpäin siihen johtopäätökseen, että tämä johtui siitä, että Jade pääsi pitkästä aikaa tapaamaan tuttuja ja sai olla vapaana tutussa ympäristössä. Neiti vaan päätti ottaa ilon irti elämästä. Illan näyttelykoulutus sujuikin jo aivan erilailla. Jade totteli Mikaa erittäin hyvin.

5.10.05

Sairaalareissun vuoksi Jaden rokotusaikaa jouduttiin siirtämään ja vasta nyt pystyimme viemään Jaden eläinlääkärille. Tämäkin reissu sujui hyvin ja nyt ovat neidillä kaikki rokotukset kunnossa – myös Rabies.

29.9.05

Emäntä pääsi vihdoin kotiin sairaalasta.  Jade oli kasvanut ja kehittynyt paljon, aivan muutaman viikon aikana. Tämä poikkeava tilanne oli kuitenkin jättänyt neitiin vaikutuksensa: johtajuusongelma on noussut esille sekä emännän vanhempien että meidän suhteen. Jade ei kuuntele / tottele käskyjä, murisee ja haukkuu, siis pyrkii komentamaan meitä. Tiedostamme tilanteen ja tartumme tilanteisiin asian vaatimalla tavalla.

11.9.05

Rissasilla järjestettiin jälleen pentuetapaaminen, johon osallistuivat kaikki muut pennut paitsi Salma. Salmanhan me tapasimmekin jo noin vähän yli viikko sitten. Pentuetapaamiseen osallistui meiltä vain Mika ja Jade ja he joutuivat lähtemään kesken pois, koska Mikan piti lähteä viemään emäntää sairaalaan. Tästä sairaalareissusta tulikin vähän pidempi – melkein kolme viikkoa kestävä pahan keuhkokuumeen vuoksi.

Mika sai vapaata töistä vain ensimmäisen viikon verran ja tämän jälkeen hän joutui lähtemään työmatkalle. Tämän, kokonaisuudessaan miltei neljän viikon ajan, emännän vanhemmat  hoitivat taloa ja Jadea. Jade pääsi välillä katsomaan emäntää sairaalan pihalla. Pyörätuoli oli aluksi neidistä hyvin pelottava kapine, mutta lopulta ikävä voitti ja piti päästä kiipeämään syliin ”jänskätyksestä” huolimatta. Kuullemma jotkut tutut asiat olivat alkaneet pelottaa Jadea, kuten esimerkiksi varikset. Näinköhän neidillä on jo esimurrosiän oireita?

10.9.05

Mika ja Jade suuntasivat jälleen Joroisiin. Emännän sairastaessa kotona, visiitti jäi lyhyeksi, eikä mitään saalista ehtinyt saada. Kotimatkalla Jade kävi ensimmäistä kertaa vierailulla emännän vanhempien kotona ja viihtyi siellä kuullema oikein hyvin.

6.9.05

Tänään oli vuorossa jälleen Jaden niin inhoama madotus. Kyllähän se pasta lopulta meni neidiltä alas, mutta monien irvistelyjen ja puoliväkisin pakottamisen jälkeen. Onneksi tätä ei tarvitse tehdä usein!

1.9.05